Tarkoittavatko tarkastettu, katselmoitu ja hyväksytty samaa asiaa?
Datan laadusta puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti puuttuviin tietoihin, virheellisiin numeroihin tai vanhentuneeseen dataan. Käytännössä datan laatu alkaa kuitenkin jo paljon aikaisemmin: siitä, miten asiat määritellään ja millä termeillä niistä puhutaan.
Jos samasta asiasta käytetään eri termejä tai sama termi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, epäselvyys siirtyy helposti myös järjestelmiin, raportointiin ja automaatioon. Rakentamisen ja infran hankkeissa tämä korostuu erityisesti, koska tietoa tuottavat ja käyttävät useat eri osapuolet koko projektin elinkaaren ajan. Samalla tiedon pitäisi säilyttää merkityksensä suunnittelusta rakentamiseen ja myöhemmin kunnossapitoon asti.
Vuosina 2024-2026 kävimme Väyläviraston työpajoissa läpi tie- ja ratasuunnittelun itselleluovutusprosessia. Tarkoituksena oli rakentaa yhteinen Excel-malli, jonka avulla suunnitteluaineiston laadunvarmistus, korjaukset ja hyväksynnät saataisiin näkyviin samalla tavalla eri hankkeissa.
Melko nopeasti vastaan tuli kysymys, joka kuulostaa pieneltä mutta ei sitä ole: mitä eri vaiheista pitäisi oikeastaan sanoa? Aineisto saattoi olla tarkastettu, katselmoitu, vastaanotettu tai hyväksytty. Sanojen perusteella ei kuitenkaan aina pystynyt päättelemään, mitä aineistolle oli tehty, kuka oli tehnyt päätöksen ja saiko prosessi jatkua seuraavaan vaiheeseen.
Sama sana voi tarkoittaa eri päätöstä
Yhdessä järjestelmässä aineiston tilana voi olla tarkastettu, toisessa katselmoitu ja kolmannessa hyväksytty. Jos näitä tietoja yhdistetään raportille, järjestelmä ei tiedä, kuvaavatko termit samaa vaihetta vai kolmea eri tapahtumaa. Ei tiedä tekoälykään, ellei käsitteiden merkityksiä ja niiden välisiä suhteita ole ensin määritelty.
Myös vastaanotto voi tarkoittaa useita asioita. Se voi olla kuittaus aineiston saapumisesta, tilaajan tekemä sisällöllinen tarkastus tai sopimukseen perustuva päätös työn hyväksymisestä. Vastaavasti hyväksyntä voi tarkoittaa teknistä hyväksyntää, lupaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen, viranomaispäätöstä tai esimerkiksi viimeiseen maksuerään liittyvää hyväksyntää.
Kyse ei siis ole vain sanavalinnoista. Termien taustalla ovat prosessin vaiheet, vastuut, päätökset ja niistä syntyvä tieto. Jos merkitykset jäävät epäselviksi, myös tieto prosessin etenemisestä jää epäselväksi.
Rakentamisessa termikerros kasvaa nopeasti
Rakentamisen ja infran prosesseissa käytetään paljon rinnakkaisia käsitteitä. Puhumme esimerkiksi itselleluovutuksesta, työvaiheen tarkastuksesta, katselmuksesta, valvonnasta, vastaanottotarkastuksesta, tarkastusasiakirjasta, käyttöönottokatselmuksesta, loppukatselmuksesta ja urakan vastaanotosta. Suunnittelussa esim. lähtöaineisto, lähtötietoaineisto ja lähtötiedot sekoittuvat puhekielessä ja eroavat Yleisten Inframallivaatimusten ohjeistuksesta.
Termit eivät ole keskenään vaihdettavia, vaikka niitä saatetaan arkikielessä käyttää rinnakkain. Viranomaisen tekemä loppukatselmus ja tilaajan tekemä urakan vastaanotto ovat eri tapahtumia, joilla on eri tarkoitus, tekijä ja oikeudellinen merkitys. Myös tarkistus, tarkastus ja hyväksyntä voivat sijoittua prosessissa eri kohtiin.
Ongelma tulee näkyviin viimeistään silloin, kun tietoa halutaan yhdistää eri hankkeista, organisaatioista tai järjestelmistä. Yksi palveluntuottaja raportoi aineiston tarkastetuksi, toinen valmiiksi ja kolmas hyväksytyksi. Yhteinen tilannekuva syntyy vain, jos tiedämme, mitä kukin termi käytännössä tarkoittaa.
Väylävirasto yhtenäistää liikenneinfrastruktuurin käsitteitä
Ympäristöministeriö ja Väylävirasto ovat tehneet usean vuoden ajan työtä liikenneinfrastruktuurin terminologian yhtenäistämiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2024 julkaistiin sadan käsitteen laajuinen sanasto. Vuosina 2025–2026 toteutetussa toisessa vaiheessa sanastoa päivitettiin ja laajennettiin noin 50 uudella käsitteellä.
Väyläviraston elokuussa 2026 julkaiseman uutisen mukaan työn tavoitteena on yhtenäistää liikenteeseen, liikenneväyliin ja alueidenkäyttöön liittyviä käsitteitä sekä parantaa tiedon yhteentoimivuutta. Sanastossa määritellään suositeltavat termit, niiden synonyymit, käsitteiden väliset erot sekä ruotsin- ja englanninkieliset vastineet.
Työssä on esimerkiksi suositeltu käyttämään termiä peruspoikkileikkaus, jonka synonyymi on tyyppipoikkileikkaus. Termiä rautatien yleissuunnitelma suositellaan termin radan yleissuunnitelma sijaan. Lisäksi toisistaan on erotettu käsitteet rumpu ja rumpuputki, jotka voivat arkisessa puheessa helposti tarkoittaa samaa asiaa.
Sanastoa ei myöskään ole tarkoitettu pelkäksi erilliseksi julkaisuksi. Väyläviraston mukaan käsitteitä ja termisuosituksia viedään osaksi ohjeita, tietojärjestelmiä ja asiantuntijatyötä. Käyttöönotossa hyödynnetään myös tekoälyä, kun sanaston käsitteitä sovitetaan yhteen olemassa olevien ohjeiden kanssa.
Koko Liikenneinfrastruktuurin sanastoon voi tutustua Yhteentoimivuusalustalla. Suunnittelun ja rakentamisen prosesseihin liittyviä käsitteitä löytyy myös Väyläsanastosta.
Sanasto ei muutu yhteiseksi toimintatavaksi itsestään
Väyläviraston sanastotyöstä tekee kiinnostavan myös sen toteutustapa. Työhön osallistui Väyläviraston ja ympäristöministeriön lisäksi alan asiantuntijoita julkiselta sektorilta ja suunnittelutoimistoista sekä Sanastokeskuksen terminologeja. Luonnoksesta saatiin 94 kommenttia, jotka käsiteltiin asiantuntijatyöpajoissa ennen sanaston viimeistelyä.
Sanastoa ei voi rakentaa vain keräämällä sanoja Exceliin. Ensin on ymmärrettävä käsitteiden väliset suhteet, eri toimijoiden käyttötavat ja se, missä kohdassa prosessia termiä käytetään. Sen jälkeen yhteiset termit pitää vielä viedä ohjeisiin, järjestelmiin, lomakkeisiin ja ihmisten arkeen.
Sama periaate näkyy myös buildingSMART Finlandin informaatiomallintamisen vakiointia koskevissa suosituksissa. Projektin alussa pitäisi tunnistaa keskeiset termit ja niiden mahdolliset synonyymit. Terminologian tarkoituksena on auttaa eri osapuolia ymmärtämään samalla tavalla, mitä projektissa tehdään ja miten työ liittyy muuhun tiedonhallintaan.
Mitä teimme itselleluovutusmallissa käytännössä?
Tie- ja ratasuunnittelun itselleluovutusmallissa emme yrittäneet ratkaista koko infra-alan terminologiaa kerralla. Kävimme läpi yhden rajatun prosessin ja yhdistimme käytettävän termin siihen, mitä kyseisessä vaiheessa oikeasti tapahtuu.
Kunkin vaiheen yhteydessä kuvattiin esimerkiksi:
- Termi: Mitä vaihetta tai tapahtumaa kuvataan?
- Tekijä: Kuka tarkastaa, kuittaa tai hyväksyy?
- Kohde: Mitä aineistoa tai suunnitelmaa käsitellään?
- Todiste: Mikä merkintä, dokumentti tai kuittaus vaiheesta syntyy?
- Korjaukset: Mitä tapahtuu, jos aineistossa havaitaan puutteita?
- Seuraava tila: Saako prosessi jatkua vai palautuuko aineisto korjattavaksi?
- Kommentit kentältä: Ennen kaikkea tarkistimme suunnittelutyön tekijöiltä, että suunta on oikea
Kun termi yhdistettiin tekijään, kohteeseen, todisteeseen ja seuraavaan vaiheeseen, keskustelu muuttui. Enää ei pohdittu vain sitä, mikä sana kuulostaa oikealta, vaan sitä, mitä prosessissa todella tapahtuu. Malli ei ratkaissut kaikkia käsitteitä, mutta se teki vastuut ja aineiston etenemisen näkyvämmiksi.
Ensin tieto ja prosessi, sitten teknologia
Uusi järjestelmä ei korjaa epäselvää toimintamallia. Jos vanhoissa ohjeissa, lomakkeissa ja järjestelmissä käytetään samoista tapahtumista eri termejä, uusi järjestelmä vain siirtää epäselvyyden uuteen käyttöliittymään. Pahimmillaan valikko näyttää siistiltä, mutta kukaan ei edelleenkään tiedä, mitä valittu tila käytännössä tarkoittaa.
Siksi ensimmäinen askel voi olla hyvin yksinkertainen. Kerätään yhden prosessin keskeiset termit todellisista ohjeista, lomakkeista, raporteista ja järjestelmistä. Sen jälkeen tunnistetaan rinnakkaistermit, valitaan ensisijainen termi ja määritellään, mihin tapahtumaan, vastuuseen ja prosessin tilaan se liittyy.
Kun tämä logiikka on yhteinen, sen päälle voidaan rakentaa järjestelmän valikot, automaattiset ilmoitukset, raportointi ja tiedon siirtyminen seuraavaan vaiheeseen. Vasta silloin digitalisaatio alkaa aidosti selkeyttää toimintaa.
Hyvä data luo pohjan myös tekoälylle
Tekoäly lisää tarvetta ymmärrettävälle ja yhdenmukaiselle tiedolle. Jos tarkastettu, katselmoitu ja hyväksytty voivat tarkoittaa joko samaa tai eri asiaa, tekoäly ei pysty luokittelemaan aineistoja tai muodostamaan luotettavaa tilannekuvaa ilman organisaatiokohtaista määrittelyä.
Todellinen ongelma ei silloin ole tekoälyn kyvykkyys. Ongelma on se, ettei prosessin merkityksiä ole määritelty riittävän tarkasti ihmisille, järjestelmille tai tekoälylle. Toimivampi järjestys on määritellä ensin yhteinen kieli, kytkeä se prosessiin ja vasta sen jälkeen automatisoida tiedon käsittelyä.
Jos oman organisaation termistö tuntuu liian suurelta urakalta, aloita yhdestä rajatusta prosessista. Poimi kolme sanaa, joita ohjeissa ja järjestelmissä käytetään eri tavoin, ja kirjoita niiden alle tekijä, päätös, todiste ja seuraava tila. Siitä näkee nopeasti, onko ongelma datassa vai jo yhteisessä kielessä.
Yhden prosessin selkeyttäminen auttaa myös tunnistamaan, missä tekoälystä voisi olla hyötyä. Kun tiedetään, mitä työvaiheessa tehdään ja millaista tietoa siinä tarvitaan, voidaan arvioida, mitä kannattaa automatisoida ja mikä vaatii ensin toimintatavan korjaamista. Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi, miten valita ensimmäinen AI-kehityskohde, joka ratkaisee tunnistettavan arjen ongelman.
Aiheet
