Näin tie- ja ratasuunnittelun itselleluovutusta yhtenäistettiin

  Tanja Karonen

---

Tie- ja ratasuunnittelu on pitkä, monivaiheinen ja tarkasti ohjattu prosessi. Suunnittelua ohjaavat EU-sääntely, kansallinen lainsäädäntö, Väyläviraston Tekniset ja Turvallisuusohjeet sekä RTJJ eli Rautatietoimijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja TPJJ eli Tienpidon turvallisuusjohtamisjärjestelmä.

Suunnitteluprojekti kestää useita vuosia, suurimmissa hankkeissa koko suunnittelun ja toteutuksen elinkaari voi venyä jopa kahteenkymmeneen vuoteen. Matkan aikana vaihtuvat ihmiset, organisaatiot ja järjestelmät. Lisäksi säädökset, asetukset sekä niitä tarkentavat tekniset ja turvallisuusohjeet voivat muuttua. Ne myös täydentyvät, kun tutkimustieto, käytännön kokemus ja ymmärrys ympäristövaikutuksista lisääntyvät. 

Viime vuosina tästä on saatu konkreettisia esimerkkejä. Kaivettujen maa-ainesten käsittelyä on tarkennettu muun muassa sen osalta, milloin maa-aines voidaan hyödyntää rakentamisessa ja milloin se katsotaan jätteeksi. Vuonna 2025 voimaan tullut rakentamislaki toi uuden menettelyn pilaantumattomien maa-ainesten välivarastointiin, ja kaivuumassojen tutkimista, luokittelua, hyödyntämistä ja käsittelyä koskevaa sääntelyä valmistellaan edelleen. 

Myös luonto- ja ympäristövaikutusten huomioiminen on laajentunut. Uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan vuonna 2023, ja vuonna 2024 hyväksytty EU:n ennallistamisasetus vahvistaa suuntaa, jossa luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien tila huomioidaan entistä järjestelmällisemmin. Väyläsuunnittelussa painottuvat lisäksi esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vähähiilisyys, materiaalitehokkuus sekä vesiin ja maaperään kohdistuvat vaikutukset. 

Tulevaisuudessa uudet tiedot voivat johtaa hyvinkin konkreettisiin muutostarpeisiin. Esimerkiksi tarkentunut tieto tulva- ja sääolosuhteista voi vaikuttaa kuivatus- tai rakenneratkaisuihin, uudet tiedot haitta-aineista voivat muuttaa kaivettujen maa-ainesten käsittelyä ja ympäristön tilasta saatu uusi tieto voi edellyttää luonto- ja ympäristöselvitysten täydentämistä. Siksi aikaisemmassa suunnitteluvaiheessa tehty ja silloin täysin vaatimusten mukainen suunnitelma voi vuosien kuluttua vaatia päivittämistä ennen rakentamissuunnittelua tai toteutusta.

Suunnitteluprojektin elinkaaren aikainen tiedonhallinta on vaatinut kehittämistä ja Nexpert on ollut siinä mukana. Tie- ja ratasuunnittelun laadunvarmistukseen kehitettiin itselleluovutuksen mallipohjia vuosina 2024-2026. Tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa suunnittelutoimistojen laadunvarmistusta ja tehdä itselleluovutuksesta läpinäkyvää, seurattavaa ja jälkikäteen todennettavaa.

Yleis-, tie- ja ratasuunnitelmien mallipohjat on nyt julkaistu ja ne ovat käytössä. Rakentamissuunnittelun mallipohjan kehittäminen jatkuu vuoden 2026 aikana, ja sen arvioitu julkaisuajankohta on vuonna 2027.

Miksi itselleluovutukseen tarvittiin yhtenäinen malli?

Itselleluovutus tarkoittaa tässä yhteydessä palveluntuottajan tekemää oman suunnitteluaineistonsa laadunvarmistusta ennen aineiston luovuttamista eteenpäin tarkastettavaksi tai tilaajalle.

Tilaaja on edellyttänyt suunnittelutoimistoilta itselleluovutusta jo aikaisemminkin. Käytännöt ja dokumentoinnin laajuus ovat kuitenkin vaihdelleet hankkeittain.

Joissakin projekteissa laadunvarmistuksen vaiheet on dokumentoitu hyvin yksityiskohtaisesti. Toisissa itselleluovutuksen todentava dokumentti on voinut olla tiivis yhteenveto, jossa vahvistetaan tarkastuksen tekeminen ja nimetään siihen osallistuneet henkilöt.

Tiiviistä yhteenvedosta ei kuitenkaan aina käy riittävän tarkasti ilmi:

• mitä aineistoa on tarkastettu
• millä tarkkuudella tarkastus on tehty
• kuka aineiston on tarkastanut
• milloin tarkastus on tehty
• mitä huomautuksia tarkastuksessa on syntynyt
• onko havaitut puutteet korjattu.

Tavoitteena ei ole arvottaa yksittäisten suunnittelutoimistojen toimintaa, vaan luoda kaikille hankkeille yhteinen vähimmäistaso. Kun laadunvarmistuksen vaiheet dokumentoidaan samalla rakenteella, tilaaja saa vertailukelpoisen tilannekuvan ja myös palveluntuottajan oma työ on helpommin jäljitettävissä.

Yhteinen minimivaatimus ei tarkoita sitä, että jokainen hanke tai suunnittelutoimisto tekisi kaiken täsmälleen samalla tavalla. Hankkeiden laajuus, aineistot ja tarkastustarpeet vaihtelevat. Mallipohjan tehtävä on antaa yhteinen runko, jonka sisällä projektikohtaiset tiedot ja tarkastukset voidaan kuvata riittävän täsmällisesti.

Tämä helpottaa myös eri hankkeiden vertailua tilaajan näkökulmasta. Kun tiedot löytyvät samasta rakenteesta, projektin tilanteen ymmärtäminen ei riipu siitä, millä tavalla kukin palveluntuottaja on tottunut nimeämään dokumentit tai raportoimaan tarkastuksen etenemisestä.

Pelkkä vahvistus tehdystä laadunvarmistuksesta ei vielä tee laadunvarmistuksen sisältöä näkyväksi. Yhteinen mallipohja kertoo, mitä on tarkastettu, kuka tarkasti ja miten havainnot on käsitelty.

Pitkässä suunnitteluketjussa tieto katoaa yllättävän helposti

Väylähankkeiden suunnittelu etenee vaiheittain. Prosessiin voivat kuulua esiselvitys, yleissuunnitelma, tie- tai ratasuunnitelma ja rakentamissuunnitelma. Tämän jälkeen siirrytään rakentamiseen sekä lopulta väylän käyttöön ja kunnossapitoon. Kaikkia vaiheita ei tarvita jokaisessa hankkeessa, mutta suurissa hankkeissa ketju on pitkä.

Suunnittelun eri vaiheissa tuotetaan suuri määrä suunnitelmia, selvityksiä, piirustuksia, laskelmia ja muita dokumentteja. Samalla suunnittelun tarkkuus kasvaa vaihe vaiheelta.

Aikaisemmassa vaiheessa tehty suunnitelma on voinut olla täysin vaatimusten mukainen silloin, kun se tehtiin. Kun hankkeessa siirrytään vuosia myöhemmin rakentamissuunnitteluun, lähtötiedot eivät kuitenkaan välttämättä enää riitä.

Esimerkiksi:

• vaatimukset tai ohjeet ovat voineet muuttua
• käytettävä järjestelmä on vaihtunut
• ympäröivä maankäyttö on muuttunut
• suunnittelun tarkkuustaso on kasvanut
• lähtötietoja on täydennettävä
• joltain alueelta puuttuu edelleen esimerkiksi riittäviä maaperätutkimuksia.

Jos tällainen puute tunnistetaan yhdessä suunnitteluvaiheessa, mutta sitä ei kirjata selkeästi, tieto voi kadota ennen seuraavaa vaihetta.

Riski kasvaa erityisesti siksi, että suunnitteluvaiheiden tekijät eivät välttämättä pysy samoina. Suunnittelupalveluja hankitaan julkisten hankintojen puitteissa, ja palveluntuottaja tai hankkeessa työskentelevät henkilöt tyypillisesti vaihtuu suunnitteluvaiheiden välillä.

Tietoa ei siksi voida jättää yksittäisen projektipäällikön, suunnittelijan tai tarkastajan muistin varaan. Sen pitää siirtyä dokumentoituna hankkeen seuraavaan vaiheeseen.

Mallipohja kokoaa suunnitelman tilannekuvan yhteen paikkaan

Itselleluovutuksen mallipohja ei ole varsinainen suunnitelma- tai dokumenttivarasto. Kaikkia piirustuksia, malleja ja suunnitteludokumentteja ei tallenneta Excel-tiedoston sisään.

Mallipohja toimii suunnitteluaineiston sisällysluettelona, tilannekuvana ja jäljitettävyyden välineenä.

Siitä voidaan nähdä:

• mitä aineistoa hankkeessa on tuotettu
• missä vaiheessa kukin aineisto on
• mistä varsinainen aineisto löytyy
• kuka aineiston on tehnyt
• kuka sen on tarkastanut
• milloin aineisto on tehty tai tarkastettu
• mitä korjaustarpeita on havaittu
• onko korjaukset käsitelty
• mitä pitää huomioida seuraavassa suunnitteluvaiheessa.

Kun hankkeen aineistoon palataan vuosien päästä, selvitystyötä ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Mallista voidaan katsoa, kuka aineiston on tehnyt, milloin se on tehty ja mistä varsinainen suunnitelma löytyy. Samalla voidaan nähdä, miten aineisto on kulkenut laadunvarmistusprosessin läpi.

Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun alkuperäiset suunnittelijat tai projektipäälliköt eivät enää työskentele hankkeessa.

Neljä näkökulmaa samaan tarkastusprosessiin

Mallipohjassa eri käyttäjien kentät on erotettu väreillä. Vaaleansiniset kentät kuuluvat suunnittelijalle. Keltaiset kentät ovat sisäistä tarkastusta varten. Vihreän eri sävyillä on erotettu ulkoisen tarkastajan ja tilaajan tarkastuskentät.

Suunnittelija kirjaa Exceliin suunnitelma-aineiston sisällysluettelon ja aineiston tilanteen siinä vaiheessa, kun se lähetetään sisäiseen tarkastukseen. Aineistoluettelon pohja tulee ohjeistuksesta, mutta suunnittelijan pitää täydentää sitä hankkeen todellisen sisällön mukaan.

Sisäinen tarkastaja käy aineiston läpi ja kirjaa malliin joko havaitut korjaustarpeet tai sen, että kyseinen aineisto on läpäissyt sisäisen tarkastuksen.

Projektista ja aineistosta riippuen käytössä voi olla myös ulkoinen tarkastaja. Hän kirjaa samalla tavalla huomautukset, korjaustarpeet ja hyväksynnän.

Malliin tallennetaan myös ajankohdat, jolloin aineisto on lähetetty palveluntuottajalta ulkoiseen tarkastukseen ja milloin se on palautettu. Päivämäärillä on merkitystä myös sopimuksen ja aikataulujen seurannan kannalta. Tarkastamiselle ja havaittujen puutteiden korjaamiselle on yleensä sovittu määräajat.

Ulkoisen tarkastuksen jälkeen aineisto siirtyy tilaajalle tai suunnitteluttajalle. Tilaaja arvioi, onko aineisto vastaanottokunnossa.

Prosessin eri osapuolet voivat lisäksi kirjata huomioita, jotka pitää ottaa huomioon myöhemmässä suunnitteluvaiheessa. Jos esimerkiksi suunnittelija tietää, ettei joltain alueelta ole vielä saatavissa tarpeeksi maaperätutkimuksia, tämä tieto voidaan kirjata jo silloin. Huomion voi tehdä myös sisäinen tarkastaja, ulkoinen tarkastaja tai tilaaja.

Tärkeintä on, ettei havainto jää sähköpostiin tai yhden henkilön muistiin.

Mallipohja ei kuitenkaan tee laadunvarmistusta käyttäjän puolesta eikä korvaa asiantuntijan harkintaa. Se tekee tarkastusketjun näkyväksi ja ohjaa kirjaamaan päätökset sekä puutteet paikkaan, josta myös seuraava suunnitteluvaihe pystyy ne löytämään.

Sama prosessi tie- ja ratasuunnitteluun

Tie- ja ratasuunnittelussa tuotettava aineisto ei ole täysin samanlaista. Aineistoluettelot perustuvat eri ohjeisiin, ja suunnittelijan pitää aina muokata luetteloa hankkeen sisällön mukaisesti.

Itse laadunvarmistusprosessi on kuitenkin pyritty pitämään mahdollisimman samanlaisena. Perusketju on molemmissa: suunnittelija, sisäinen tarkastus, mahdollinen ulkoinen tarkastus ja tilaajan vastaanotto.

Yhtenäinen prosessi helpottaa käyttöä erityisesti niissä organisaatioissa, joissa työskennellään sekä tie- että ratahankkeissa. Käyttäjän ei tarvitse opetella jokaiseen hanketyyppiin täysin erilaista laadunvarmistuksen toimintamallia.

Yhteinen rakenne helpottaa myös myöhempää automatisointia. Teknistä ratkaisua ei tarvitse rakentaa jokaiselle suunnittelualalle alusta asti uudelleen, jos laadunvarmistuksen peruslogiikka pystytään pitämään samana.

Ensin toimiva prosessi, vasta sitten ohjelmisto

Kehitystyö käynnistyi vuonna 2024 Väyläviraston ja silloisten ELY-keskusten projektijohdon ja suunnittelunohjauksen asiantuntijoiden työpajoilla.

Ensimmäisissä työpajoissa pohdittiin myös sitä, pitäisikö laadunvarmistusta lähteä suoraan toteuttamaan automatisoituna ohjelmistona.

Päädyimme kuitenkin siihen, ettei epäselvää tai testaamatonta prosessia kannata ensimmäiseksi koodata ohjelmistoksi. Ensin pitää rakentaa malli, jota voidaan kokeilla todellisissa hankkeissa.

Excel valittiin ensimmäiseksi kehitysalustaksi, koska sen avulla prosessia pystyttiin rakentamaan, muuttamaan ja testaamaan suhteellisen nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Vuoden 2024 aikana järjestettiin tie- ja ratasuunnitteluun liittyviä asiantuntijatyöpajoja. Työpajojen pohjalta rakennettiin ensimmäiset Excel-versiot.

Vuonna 2025 mallipohjat saatiin vaiheeseen, jossa ne voitiin julkaista pilotoitavaksi. Pilotista kerättiin käyttäjäpalautetta, jonka pohjalta sisältöä ja käytettävyyttä korjattiin.

Vuonna 2026 kehittämistä on jatkettu rakentamissuunnittelun projektipäälliköiden ja asiantuntijoiden kanssa. Rakentamissuunnittelun aineistot ja tarpeet eroavat osittain aikaisemmista suunnitteluvaiheista, joten pohjaa ei ole ollut järkevää kopioida suoraan sellaisenaan.

Kehittämistyö on edennyt vaiheittain, sillä yhteisen ajan löytäminen laajan asiantuntijajoukon kesken on ollut välillä haastavaa. Samalla juuri laaja osallistuminen on yksi mallin vahvuuksista: pohjaa ei ole rakennettu yhden henkilön oletusten varaan, vaan sitä on kehitetty ja versioitu yhdessä projektipäälliköiden ja suunnittelunohjauksen asiantuntijoiden kanssa.

Nexpertin rooliin on kuulunut työpajojen vetäminen, prosessin kokoaminen, Excel-pohjien rakentaminen ja jatkokehittäminen sekä koulutusmateriaalien tekeminen. Lisäksi Nexpert on mukana teknisen jatkoratkaisun suunnittelussa.

Pilotissa löytyivät Excelin rajat

Pilotissa huomattiin, että Excel toimii hyvin prosessin määrittelyssä ja testaamisessa, mutta se ei ratkaise kaikkia yhteiskäytön ongelmia. Organisaatioilla ei välttämättä ole yhteistä Teams- tai SharePoint-ympäristöä, jossa samaa tiedostoa voitaisiin käsitellä samanaikaisesti.

Jos tiedosto pitää ladata ulos, muokata omalla koneella ja palauttaa takaisin alustalle, seurauksena voi olla:

• useita rinnakkaisia versioita
• päällekkäisiä revisioita
• epäselvyyttä uusimmasta tiedostosta
• tietojen kopiointia
• manuaalisesti kirjattavia nimiä ja päivämääriä
• sähköpostilla lähetettäviä tarkastuspyyntöjä ja vastauksia.

Exceliin voidaan rakentaa automatiikkaa, mutta kaikkia usean organisaation väliseen yhteiskäyttöön liittyviä ongelmia sillä ei pystytä järkevästi poistamaan.

Tästä syystä Exceliä ei pidä nähdä lopullisena tuotteena. Se on ensimmäinen kehitysvaihe, jonka avulla varsinainen prosessi on saatu näkyväksi ja testattavaksi.

Tämä vaihe on ollut välttämätön, jotta tekninen ratkaisu voidaan myöhemmin rakentaa ketterästi ja kustannustehokkaasti oikeaan tarpeeseen.

Pilotointi on samalla paljastanut, mitkä tiedot käyttäjät oikeasti tarvitsevat ja missä kohdissa prosessi aiheuttaa eniten käsityötä. Ilman tätä vaihetta ohjelmistoon olisi voitu rakentaa ominaisuuksia, jotka näyttävät hyvältä esittelyssä mutta eivät ratkaise suunnittelijan, tarkastajan tai projektipäällikön arjen ongelmia.

Kun toimiva prosessi on ensin kuvattu Excelissä, teknisen ratkaisun vaatimukset voidaan määritellä huomattavasti tarkemmin. Tämä pienentää kehitysriskiä ja helpottaa ratkaisun vaiheittaista käyttöönottoa.

Mitä hyötyä mallista on suunnittelijalle?

Suunnittelijan näkökulmasta mallipohjan pitäisi ennen kaikkea yksinkertaistaa monimutkaista työtä.

Kun aineiston tilanne näkyy yhdessä paikassa, suunnittelijan ei tarvitse vastata jatkuvasti samoihin projektijohdon kysymyksiin: missä tämä suunnitelma on, onko se jo tarkastettu, kuka sen tarkasti, mikä versio on uusin ja onko ulkoisen tarkastajan kommentit jo käsitelty?

Mallipohja vähentää sähköpostilla tapahtuvaa tiedostojen ja tietojen edestakaisin lähettämistä. Myös versiohistoria löytyy selkeämmin.

Hyvin täytetty mallipohja suojaa tavallaan myös suunnittelijaa. Siitä jää näkyvä jälki siitä, mitä aineistoa on tuotettu, milloin se on luovutettu tarkastukseen ja miten kommentteihin on vastattu.

Kyse ei siis ole vain tilaajalle tehtävästä hallinnollisesta dokumentista. Kyse on myös suunnittelijan oman työn hallinnasta ja todentamisesta.

Laadunvarmistaja tarvitsee nopean tavan päästä takaisin projektiin

Sisäisellä tai ulkoisella tarkastajalla voi olla vastuullaan kymmeniä projekteja.

Kun tarkastaja palaa tietyn hankkeen aineistoon, ensimmäinen työvaihe on usein omaan projektiin orientoituminen: mistä tässä hankkeessa olikaan kyse, mitä olen jo tarkastanut, mihin viimeksi jäätiin ja mitkä kommentit olivat vielä avoinna?

Jos tieto on hajautunut kansioihin, sähköposteihin, Teams-keskusteluihin ja eri Excel-versioihin, projektiin palaaminen vie yllättävän paljon aikaa.

Itselleluovutuksen mallipohja tarjoaa yhden näkymän, josta laadunvarmistaja pystyy nopeasti palauttamaan projektin tilanteen mieleensä.

Tämä voi kuulostaa pieneltä asialta. Kun sama toistuu kymmenissä projekteissa, vaikutus työmäärään on kuitenkin huomattava.

Tilaajalle tärkeintä ovat kokonaiskuva ja jäljitettävyys

Tilaajan projektipäälliköllä tai suunnitteluttajalla voi olla samanaikaisesti useita hankkeita johdettavana.

Mallipohjasta hän pystyy katsomaan yhdellä silmäyksellä:

• missä vaiheessa aineistot ovat
• miten tarkastukset etenevät
• miltä projektin aikataulu näyttää
• kuka laadunvarmistuksen on tehnyt
• milloin tarkastukset on tehty
• mitä korjattavaa on edelleen avoinna.

Projektipäällikön ei ole mahdollista käydä itse läpi jokaisen suunnitelmadokumentin kaikkia tarkastusvaiheita. Hänen pitää silti pystyä varmistumaan siitä, että sovittu laadunvarmistus on tehty.

Mallipohjaan jäävät aikaleimat, henkilötiedot ja tarkastushistoria tekevät tämän näkyväksi.

Jäljitettävyydellä on merkitystä myös silloin, jos suunnitelman laadussa havaitaan myöhemmin ongelma. Silloin pitää pystyä selvittämään, missä vaiheessa ongelma on syntynyt, oliko se havaittu aikaisemmin, miten asiaa on käsitelty, kuuluuko korjaus alkuperäiseen toimeksiantoon, pitääkö palveluntuottajan korjata virhe ilman erilliskorvausta vai onko kyseessä uusi, erikseen tilattava työ.

Ilman dokumentoitua tarkastushistoriaa näiden asioiden selvittäminen voi tarkoittaa pitkää sähköposti- ja sopimusjumppaa.

Seuraava vaihe poistaa turhaa käsityötä

Ensimmäisen teknisen kehitysvaiheen ei tarvitse olla monimutkainen tekoälyjärjestelmä, vaan keskitytään yksinkertaisiin asioihin, jotka ohjelmisto pystyy tekemään ihmistä varmemmin.

Kun käyttäjä lataa aineiston tai tekee merkinnän, järjestelmä tallentaa automaattisesti:

• aineiston nimen sisällysluetteloon
• kuka muutoksen teki
• mitä muutettiin
• milloin muutos tehtiin
• mikä revisio syntyi
• mikä aineiston tämänhetkinen tila on.

Samalla eri organisaatioiden pitäisi pystyä käyttämään järjestelmää ilman, että Excel-tiedostoa ladataan edestakaisin alustalta toiselle. Automaattinen revisiohistoria ja yhteiskäyttö poistaisivat jo suuren osan nykyisistä ongelmista.

Seuraavassa vaiheessa järjestelmään voidaan tuoda prosessinäkymiä, automaattisia tarkastuskehotteita, dashboardeja ja raportointia. Projektipäällikkö voisi seurata yhdestä näkymästä useiden hankkeiden tilannetta ja tunnistaa esimerkiksi myöhässä olevat tarkastukset tai avoimeksi jääneet korjaukset.

Suurin tulevaisuuden hyöty löytyy CAD- ja BIM-aineistojen vertailusta

Pelkkä Excelin siirtäminen verkkopalveluun ei vielä tuota suurinta mahdollista ajansäästöä. Merkittävämpi potentiaali liittyy varsinaisen suunnitteluaineiston automaattiseen laadunvarmistukseen. Tekoälyratkaisuja voidaan kehittää tarkasti rajattuihin tehtäviin. Yksi kiinnostavimmista käyttökohteista on CAD-piirustusten ja BIM-mallien vertailu.

Järjestelmä tarkistaa, vastaavatko eri aineistomuodot toisiaan ja nostaa tarkastajalle ne kohdat, joissa tiedot poikkeavat toisistaan. Tavoitteena ei ole poistaa asiantuntijan vastuuta, vaan kohdistaa hänen aikansa niihin kohtiin, joissa oikeasti tarvitaan arviointia.

Kehitystyötä varten on tehty hyvin varovainen arvio säästöpotentiaalista. Väyläverkoston suunnittelussa laaduntarkastuksen läpi kulkee vuosittain noin 60 000 dokumenttia. Luku ei ole Väyläviraston vahvistama tilasto, vaan suuntaa-antava arvio.

Jos digitaalisella ratkaisulla säästettäisiin varovaisesti arvioiden 5-10 minuuttia yhtä aineistoa kohden, vuotuinen säästö olisi 5 000-10 000 työtuntia. Kun henkilötyövuotena käytetään laskennallisesti 1 600 tuntia, kyse on noin 3-6 henkilötyövuodesta.

Arvio koskee tässä vaiheessa vain Väyläviraston omaa ajankäyttöä. Konsulttitalojen suunnittelijoiden ja tarkastajien työajan säästö tulee tämän lisäksi. Potentiaali on siis huomattavasti suurempi kuin yhden Excel-tiedoston kehittäminen äkkiseltään antaa ymmärtää.

Sama prosessi voidaan mukauttaa konsulttitalon omiin tarpeisiin

Väylävirastolle tehty mallipohja perustuu tilaajan laadunvarmistusvaatimukseen. Sama prosessiajattelu voidaan kuitenkin mukauttaa myös konsulttitalon omaan toimintaan.

Yrityksellä voi olla omia tarkastusvaiheita, hyväksyntärajoja, vastuita, projektityyppejä tai järjestelmiä. Yhdessä organisaatiossa riittää suunnittelijan ja sisäisen tarkastajan ketju. Toisessa prosessiin kuuluu erillinen laadunvarmistaja, ulkoinen tarkastus ja useita tilaajan hyväksyntävaiheita.

Ratkaisun määrittävä tekijä ei lopulta ole Excel tai tietty ohjelmisto. Määrittävä tekijä on prosessi: miten suunnitelma siirtyy suunnittelijalta sisäiseen tarkastukseen, mahdolliseen ulkoiseen tarkastukseen ja lopulta tilaajalle? Kun tämä prosessi on kuvattu, mallipohjaa ja sen automatisointeja voidaan muokata yrityksen tarpeisiin. Sama ajattelu ei rajoitu vain väyläsuunnitteluun. Sitä voidaan soveltaa myös talonrakennukseen ja laajemmin tekniseen suunnitteluun, jossa aineisto kulkee useiden suunnittelu- ja tarkastusvaiheiden kautta.

Ratkaisussa on myös kansainvälistä potentiaalia

Pitkät suunnitteluketjut, hajautunut dokumentaatio ja laadunvarmistuksen jäljitettävyys eivät ole vain suomalaisia ongelmia.

Erityisesti rautatiejärjestelmää ohjataan laajasti EU-tasolla. Eri maiden käytännöt, sopimusmallit ja kansallinen lainsäädäntö eivät ole identtisiä. Laadunvarmistuksen perusongelma on silti tunnistettavissa laajemmin: miten varmistetaan, että pitkän suunnitteluprosessin aikana syntynyt tieto säilyy, tarkastukset pystytään todentamaan ja eri osapuolet näkevät saman tilanteen?

Kun tekninen ratkaisu rakennetaan muokattavaksi, sitä voidaan myöhemmin sovittaa myös muiden maiden ja organisaatioiden prosesseihin.

Mallipohjat ovat nyt käytössä

Yleis-, tie- ja ratasuunnitelmien itselleluovutuksen mallipohjat on julkaistu, ja niiden käyttö on Väyläviraston kyseisissä suunnitelmissa vaatimus.

Rakentamissuunnittelun mallipohja on vielä kehityksessä. Työtä jatketaan vuoden 2026 aikana, ja arvioitu julkaisuajankohta on vuonna 2027.

Julkaistut mallipohjat ja niihin liittyvät aineistot löytyvät Väyläviraston konsulttien extranetistä: Itselleluovutuksen mallipohjat konsulttien extranetissä.

Tarvitsetteko koulutusta tai oman version mallipohjasta?

Nexpertiltä voi tilata koulutusta Väyläviraston itselleluovutuksen mallipohjien käyttöön.

Koulutus sopii suunnittelijoille, sisäisille tarkastajille, laadunvarmistajille, projektipäälliköille ja suunnitteluttajille.

Konsulttitalolle voidaan myös rakentaa oma versio laadunvarmistuksen mallipohjasta. Tällöin prosessi, aineistoluettelot, vastuut, tarkastusvaiheet ja mahdolliset Excel-automaatiot muokataan yrityksen todellisten tarpeiden mukaan.

Yrityskohtaisessa kehittämisessä voidaan lähteä liikkeelle nykyisestä laadunvarmistuksen tavasta: missä tieto nyt liikkuu, mitä kirjataan käsin, missä versiot sekoittuvat ja mitä projektijohdon pitää kysellä erikseen. Näiden havaintojen perusteella rakennetaan malli, joka tukee yrityksen omaa prosessia eikä pakota sitä ulkopuolelta tuotuun toimintatapaan.

Myös koulutus voidaan kohdentaa eri rooleille. Suunnittelijan pitää tietää, mitä hänen tulee kirjata ennen sisäistä tarkastusta. Tarkastajan pitää puolestaan ymmärtää, miten korjaustarpeet ja hyväksynnät dokumentoidaan. Projektijohdolle tärkeintä on oppia hyödyntämään mallia tilannekuvan, aikataulun ja jäljitettävyyden seurannassa.

Tavoitteena ei ole lisätä yhtä uutta lomaketta täytettäväksi. Tavoitteena on tehdä monimutkaisesta suunnittelun laadunvarmistuksesta helpommin johdettavaa, jäljitettävää ja automatisoitavaa.

Ota yhteyttä Nexpertyyn, kun tarvitsette koulutusta mallipohjan käyttöön tai haluatte kehittää yrityksellenne oman laadunvarmistuksen toimintamallin.