Kuvitellaan suunnittelutoimisto, jossa kokeillaan tekoälyä asiakirjojen tarkastuksen tukena. Kokeiluun valitaan muutama tiedosto, niistä saadaan hyödyllisiä havaintoja ja tulokset käydään yhdessä läpi. Seuraavaksi halutaan ottaa ratkaisu projektien käyttöön. Tässä vaiheessa joku kysyy, mistä järjestelmä tietää, mikä tiedostoista on viimeisin ja kenelle sen tekemät havainnot menevät.

Kysymys vie suoraan tekoälyprojektin arkkitehtuuriin. Yksittäisessä kokeilussa ihminen voi hoitaa taustalla monta asiaa: valita aineiston, siirtää tiedostot, tulkita vastauksen ja kertoa tuloksesta oikealle henkilölle. Kun ratkaisua halutaan käyttää jatkuvasti, nämä työvaiheet ja vastuut pitää tehdä näkyviksi. Muuten osa työstä jää edelleen ihmisten muistin ja käsityön varaan.

Sarjan aiemmissa aiheissa olemme käsitelleet datan laatua, ensimmäisen kehityskohteen valintaa, kustannuksia ja muutoksen mittaamista. Nyt nämä asiat tuodaan samaan kuvaan. Tekoälyprojektin arkkitehtuuri auttaa ymmärtämään, miten tieto, työkalut ja ihmisten työ muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Arkkitehtuuri tekee riippuvuudet näkyviksi

Arkkitehtuuri saattaa kuulostaa asialta, joka kuuluu teknisten asiantuntijoiden työpöydälle. Johdon näkökulmasta sillä on kuitenkin hyvin käytännöllinen tehtävä: kuvata, miten tavoiteltu toimintatapa voidaan toteuttaa ja mistä sen toimiminen riippuu. Mitä tietoa tarvitaan? Miten tieto liikkuu? Missä kohdassa ihminen tekee päätöksen?

Suunnitteluaineiston tarkastusta tukevassa ratkaisussa kokonaisuus voisi edetä aineiston valinnasta sen käsittelyyn, havaintojen arviointiin ja jatkotoimien kirjaamiseen. Eri vaiheissa voidaan tarvita erilaisia työkaluja. Tekoälyn tehtävä pitää rajata osana tätä työnkulkua, ja tuloksen hyväksyminen osoittaa sovitulle henkilölle. Esimerkki kuvaa työn järjestämistä, ei teknisen suunnittelun tarkastusohjetta.

Yhteinen kuvaus auttaa tunnistamaan myös puuttuvat osat. Jos aineisto on projektipankissa mutta havainnot jäävät erilliseen keskusteluun, jonkun on siirrettävä ne käsiteltäviksi. Jos tätä tehtävää ei ole huomioitu, uusi ratkaisu voi tuoda yhden työkalun lisää ilman, että työprosessi kokonaisuutena helpottuu. Riippuvuuksien näkyväksi tekeminen auttaa arvioimaan toteutusta jo ennen hankintaa.

Business Technology Standard antaa yhteisen kehyksen

Business Technology Standard eli BTS on avoin johtamisen viitekehys liiketoiminnan teknologian suunnitteluun, kehittämiseen ja jatkuvaan toimintaan. Se jäsentää muun muassa tarpeiden hallintaa, strategiaa ja ohjausta, kehittämistä sekä palvelujen toimintaa. Mukana ovat myös roolit ja vastuut sekä datan ja tekoälyn johtaminen. Kokonaisuuteen voi tutustua Business Technology Standardin omalla sivustolla.

Arkkitehtuurin rinnalla BTS auttaa tarkastelemaan, miten kehittämistä johdetaan koko elinkaaren ajan. Arkkitehtuurissa kuvataan ratkaisun osat ja niiden yhteydet. Johtamisen mallissa sovitaan esimerkiksi päätöksenteosta, vastuista, hyötyjen seurannasta ja jatkuvan toiminnan järjestämisestä. Näitä tarvitaan yhdessä, jotta suunnitelma voidaan viedä käytäntöön.

Käytännössä liiketoiminnan vastuuhenkilö määrittelee tavoitellun hyödyn, käyttäjät kuvaavat työn tarpeet ja tekniset asiantuntijat arvioivat toteutuksen edellytykset. Projektin johtamisessa nämä näkökulmat kootaan yhteen ja avoimet päätökset tuodaan ratkaistaviksi. Samalla sovitaan, kuka omistaa ratkaisun sen käyttöönoton jälkeen.

Pienessä organisaatiossa sama ihminen voi hoitaa useita rooleja. Silloinkin kannattaa kirjata, mistä päätöksistä hän vastaa ja missä tarvitaan muiden osaamista. Näin vastuut eivät jää oletuksiksi. Seuraavat kysymykset ovat oma käytännön jäsennykseni tekoälyprojektin johtamiseen, eivät BTS virallinen tarkistuslista.

Viisi päätöstä ennen toteutukseen sitoutumista

1. Mitä työvaihetta muutetaan?

Tavoite pitää kuvata niin, että sen vaikutus työhön voidaan tunnistaa. ”Hyödynnetään tekoälyä laadunvarmistuksessa” jättää vielä paljon avoimeksi. Rajatumpi tavoite voisi olla, että tarkastaja saa sovitusta aineistosta alustavan havaintolistan omaa arviointiaan varten. Silloin voidaan keskustella siitä, mitä listan pitäisi sisältää ja millä perusteella kokeilua arvioidaan.

Rajauksen yhteydessä sovitaan tekoälyn toimivalta. Tuottaako se ehdotuksia, kirjaako se havaintoja vai saako se myös käynnistää jatkotoimia? Näillä vaihtoehdoilla on erilaiset vaikutukset työnkulkuun ja valvontaan. Johdon pitää ymmärtää, millaiseen toimintatapaan organisaatio on sitoutumassa.

2. Mistä tieto tulee ja millä oikeuksilla sitä käytetään?

Datan laatua käsittelevässä aiheessa huomio oli tiedon käyttökelpoisuudessa ja yhteisissä määritelmissä. Arkkitehtuurissa kysytään lisäksi, miten oikea tieto saadaan oikeaan paikkaan. Kuka vastaa aineistosta, miten käytettävä versio tunnistetaan ja millä käyttöoikeuksilla ratkaisu toimii? Nämä asiat pitää selvittää aineiston omistajien ja teknisten asiantuntijoiden kanssa.

Esimerkiksi pääsy projektikansioon ei vielä kerro, saako kaikkea sen sisältöä käsitellä valitussa palvelussa. Aineiston käyttöehdot, sopimukset ja organisaation omat vaatimukset on selvitettävä ennen toteutuspäätöstä. Johdon tehtävänä on varmistaa, että selvityksellä on vastuuhenkilö ja että sen tulokset vaikuttavat ratkaisun valintaan. Avoin kysymys kirjataan päätettäväksi, jotta toteutus ei perustu oletukseen.

3. Miten tulos päätyy osaksi työtä?

Ratkaisun tuottama havainto tarvitsee vastaanottajan ja sovitun käsittelytavan. Jos työntekijän pitää etsiä tulokset uudesta palvelusta, kopioida ne tehtävälistaan ja ilmoittaa niistä erikseen, nämä vaiheet kuuluvat toteutuksen arviointiin. Käsityötä voidaan hyväksyä rajatussa kokeilussa, kun sen määrä tiedetään. Laajemmassa käytössä tarvitaan päätös siitä, miten työ järjestetään.

Tässä kannattaa käydä yksi todellinen työtilanne läpi alusta loppuun käyttäjän kanssa. Mistä hän aloittaa, mitä hän tekee havainnon saatuaan ja mihin käsittelyn lopputulos kirjataan? Samalla selviää, mitä nykyisistä työvaiheista voidaan poistaa. Jos vanha ja uusi toimintatapa jäävät pysyvästi rinnakkain, tavoiteltu ajansäästö voi huveta kaksinkertaiseen kirjaamiseen.

4. Kuka vastaa tuloksesta ja poikkeuksista?

Normaalin työnkulun lisäksi tarvitaan toimintatapa tilanteisiin, joissa käsittely jää kesken tai tulos on epäselvä. Puuttuva aineisto, katkennut yhteys tai tulkinnanvarainen havainto pitää saada jonkun tietoon. Käyttäjän pitää myös pystyä erottamaan onnistunut käsittely epäonnistuneesta. Muuten tulosten puuttuminen voidaan ymmärtää väärin.

Johdon ja asiantuntijoiden pitää sopia, kuka tarkastaa tulokset, milloin työ pysäytetään ja miten tarvittaessa jatketaan ilman ratkaisua. Nämä päätökset vaikuttavat sekä toteutukseen että perehdytykseen. Ihmiselle annettu tarkastusvastuu edellyttää aikaa, osaamista ja riittäviä tietoja arvioinnin tekemiseen. Pelkkä hyväksymispainike ei ratkaise tätä.

5. Kuka omistaa ratkaisun projektin jälkeen?

Projektin päättyminen on yksi kohta, jossa vastuu voi jäädä epäselväksi. Kehittäjä on tehnyt sovitun toteutuksen, mutta jonkun pitää huolehtia käyttäjien tuesta, muutostarpeista ja kustannusten seurannasta. Myös lähtötiedot, järjestelmät ja organisaation toimintatavat voivat muuttua. Ratkaisulle tarvitaan omistaja, jolla on mahdollisuus reagoida näihin muutoksiin.

Ennen käyttöönottoa kannattaa sopia myös toimittajien tehtävistä ja siitä, millä perusteella jatkokehitystä tilataan. Organisaation on hyvä tietää, miten omat aineistot ja työn tulokset saadaan käyttöön, jos palvelua myöhemmin vaihdetaan. Näin tulevia vaihtoehtoja voidaan arvioida jo hankintavaiheessa. Omistajuus sisältää myös päätöksen siitä, milloin ratkaisun käyttöä ei enää kannata jatkaa.

Samat valinnat näkyvät kustannuksissa ja mittareissa

Arkkitehtuuri kytkee aiemmat budjetointi- ja mittaamisaiheet toteutuksen päätöksiin. Järjestelmien yhdistäminen, käyttöoikeuksien toteuttaminen, käyttäjien perehdytys ja ylläpito tarvitsevat resursseja. Jos jokin näistä jätetään kustannusarvion ulkopuolelle, budjetti kuvaa vain osaa kokonaisuudesta. Vastaavasti käsityön varaan jätetty tiedonsiirto näkyy käyttäjien ajankäytössä.

Mittareissa kannattaa seurata koko valittua työnkulkua. Kuvitteellisessa esimerkissä havaintolistan muodostaminen voi lyhentyä puolesta tunnista viiteen minuuttiin, mutta aineiston valmisteluun ja tulosten siirtämiseen voi tulla kaksikymmentä minuuttia lisää. Silloin prosessin ajansäästö on viisi minuuttia. Myös tulosten käyttökelpoisuus ja tarkastamiseen kuluva aika pitää ottaa arvioinnissa huomioon.

Siksi mittaustapa kannattaa suunnitella samalla, kun työnkulku kuvataan. Mistä tiedetään, milloin käsittely alkoi ja milloin havainto tuli ratkaistuksi? Kuka kerää tiedon ja arvioi tulokset? Kun nämä asiat sovitaan etukäteen, käyttöönoton jälkeen on helpompi päättää jatkosta todellisen hyödyn perusteella.

Aloita yhden sivun kuvauksesta

Ennen laajempaa toteutuspäätöstä pyytäisin kokonaisuudesta yhden sivun kuvauksen. Siinä pitäisi näkyä tavoite, käyttäjät, tietolähteet, käytettävät järjestelmät, tekoälyn tehtävä ja ihmisen päätöskohdat. Mukaan kirjataan myös omistaja sekä olennaiset avoimet kysymykset. Tarkoitus on saada yhteinen keskustelupohja päätöksenteolle.

Kuvaus käydään läpi käyttäjän, liiketoiminnan vastuuhenkilön ja teknisen toteuttajan kanssa. Jokaisen pitäisi pystyä tunnistamaan siitä oma osuutensa ja kertomaan, mikä vielä puuttuu. Yksi sivu on aloitus: toteutuksen edellyttämät tarkemmat kuvaukset ja selvitykset tehdään sen pohjalta. Näin yksityiskohdat kiinnittyvät yhteisesti ymmärrettyyn tavoitteeseen.

Johdon pitää ymmärtää, miten ratkaisu toimii osana työtä ja mitä sen toimiminen edellyttää. Se tarkoittaa käytännössä riittävän selkeitä päätöksiä rajauksesta, tiedosta, vastuista ja jatkuvasta toiminnasta. Kun nämä ovat näkyvissä, teknistä toteutusta voidaan arvioida suhteessa tavoiteltuun hyötyyn.

Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan kokonaisuutta suunnitteluaineiston kautta: mitä piirustuksen ja tietomallin vertailu käytännössä edellyttää? Silloin samat kysymykset tiedon kulusta, työkalujen tehtävistä ja ihmisen vastuusta tulevat vastaan konkreettisessa tilanteessa.

Alla yksinkertaistettu esimerkki miten Nexpert on toteuttanut arkkitehtuurin.

Nexpertin tekoälyarkkitehtuuri: GitHub yhteisenä tietopohjana, tekoälypalvelut ja Microsoft 365 sekä yhteydet muihin sovelluksiin MCP, API-rajapintojen, Composion ja selaimen kautta.

Aiheet

Tanja Karonen on yrittäjä ja digitalisaation asiantuntija, jonka osaamiseen kuuluvat prosessien kehittäminen, projektinhallinta, laadunvarmistus ja tekoälyn hyödyntäminen liiketoiminnan kehittämisessä. Nexpertin kautta hän auttaa organisaatioita kehittämään prosessejaan, hallitsemaan tietoa ja ottamaan uusia teknologioita käyttöön käytännönläheisesti ja ihmislähtöisesti. Hänen taustansa kattaa myös julkishallinnon kehittämishankkeita, Lean-ajattelua ja digitaalista liiketoimintaa.

Tietoa Nexpertistä